Suomeksi kääntäneet
mikko.muilu@gmail.com · 17.6.2015
Suomeksi kääntäneet
mikko.muilu@gmail.com · 17.6.2015
Tämä pienellä kirjoitettu teksti ei palvele mitään tarkoitusta, mutta saa tämän opuksen näyttämään oikealta kirjalta. Painettujen kirjojen ensimmäisellä tai toisella sivulla on yleensä pätkä pienellä painettua tekstiä ja sitä seuraa symboleja ja merkintöjä, kuten © 2013. Kaikki oikeudet pidätetään. Tämä ja tuo. Painettu Yhdysvalloissa. Kustantaja voi lisätä tähän lakitekstiä pelotellakseen mahdollisia piraatteja. Mitään osaa tästä kirjasta ei saa käyttää tai jäljentää millään tavalla ilman kirjallista lupaa. Tätä seuraa tyypillisesti parin rivin verran tietoja kustantajasta, minkä jälkeen tulee numerosarja.
Jos haluat lisätietoja, ota yhteyttä JasperCollins Publishers-kustantamoon, 99 St Marks Pl New York, NY 94105.
12 13 14 15 16 LP/SSRH 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Vakavasti ottaen, tämä teos on jaettu
Creative Commons BY-NC-lisenssin ehdoilla, mikä tarkoittaa, että voit vapaasti jakaa ja muokata tätä ei-kaupalliseen käyttöön, kun nimeät lähteen.
Taiteellinen johtaja: Ali Almossawi, Kuvitus: Alejandro Giraldo.
“Rakastan Kehnojen Argumenttien Kuvakirjaa, virheetöntä virheiden kokoelmaa.”
“Ihastuttavan helppolukuinen yhteenveto argumentaation sudenkuopista ja tekniikoista. En voisi kuvitella parempaa tapaa logiikan diskurssin perustaviin ajatuksiin tutustumiseen ja niiden kertaamiseen. Ihana kirja.”
Tämä kirja on suunnattu ihmisille, jotka aloittelevat loogisen päättelyn parissa ja jotka ymmärtävät parhaiten kuvien kautta. Olen valinnut pienen joukon yleisimpiä päättelyvirheitä ja visualisoinut niitä käyttämällä muistiinpainuvia piirroksia ja niitä täydentäviä esimerkkejä. Toivon, että lukija oppisi tämän kirjan avulla yleisimmät argumentoinnin sudenkuopat ja pystyisi tunnistamaan ja välttämään niitä käytännössä.
Kirjallisuus logiikasta ja logiikan virheistä on laaja ja kattava. Uutta tämän kirjan tarkastelutavassa on kuvien käyttö yleisimpien keskusteluja vaivaavien loogisten virheiden selittäjänä.
Kuvituksen innoittajina ovat olleet osittain Orwellin Eläinten vallankumous ja osittain humoristiset hölynpölyteokset, kuten Lewis Carrollin sadut ja runot. Mainituista teoksista poiketen tämän kirjan kuvia ei yhdistä juoni, joka sitoisi tarinoita yhteen. Nämä ovat erillisiä tapauksia, jotka ovat samankaltaisia lähinnä teemansa ja tyylinsä puolesta, mikä mahdollistaa paremmin sovellettavuuden ja uudelleenkäytön. Jokaisen päättelyvirheen esittelylle on varattu vain yksi aukeama, joten teksti on tarkoituksella tiivistä ja suppeaa.
Uusia asioita oppii tehokkaasti, kun näkee miten asioita ei pitäisi tehdä. Kirjassaan “Kirjoittamisesta” Stephen King kirjoittaa: "Huonoa proosaa lukemalla oppii parhaiten sen, mitä ei tule tehdä". Hän kuvailee erityisen huonon romaanin lukemista “kirjallisuuden vastineeksi rokotukselle” [King]. Matemaatikko George Pólya on sanonut, että hyvä opettaja ymmärtää asiansa hyvin, mutta tietää myös, miten asia voidaan ymmärtää väärin [Pólyan]. Tässä teoksessa puhutaan pääasiassa asioista, joita ei pitäisi tehdä argumentoidessa.1
* * * *
1 Päinvastainen lähestymistapa löytyy T. Edward Damerin kirjasta virheellisestä päättelystä.
Vuosia sitten kirjoitin ohjelmien spesifikaatioita käyttäen ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikkaa. Oli kiehtovaa käyttää vakiotermien määrittelyyn diskreettiä matematiikkaa tavallisen notaation, englannin, sijaan. Se toi tarkkuutta epäselviin asioihin ja kurinalaisuutta tavallisesti käden heilautuksella ohitettaviin kohtiin.
Samaan aikaan tutkiskelin muutamia sekä moderneja että keskiaikaisia kirjoja lauselogiikasta. Yksi näistä oli Robert Gulan käsikirja Loogiset virheet. Gulan kirja muistutti minua heuristiikkaluettelosta, johon olin vuosikymmen aiemmin luonnostellut argumentointisääntöjä. Luetteloni oli tulosta vuosikymmenten väittelystä tuntemattomien kanssa online-foorumeilla ja koostui sellaisista asioita kuin "älä yleistä". Nyt tämä on minulle itsestäänselvyys, mutta koulupojalle se oli jännittävä oivallus.
Ymmärsin nopeasti, että päättelyn formalisoinnilla olisi mahdollista saada etuja, kuten ajattelun ja ilmaisun kirkastumista, objektiivisuutta ja suurempi itseluottamus. Väitteiden analysointikyky auttaa myös päättelemään milloin kannattaa vetäytyä todennäköisesti turhaksi osoittautuvasta keskustelusta.
Asiat ja tapahtumat, jotka vaikuttavat elämäämme ja yhteiskuntaamme, kuten kansalaisvapaudet ja presidentinvaalit, saavat ihmiset väittelemään politiikasta ja uskomuksista. Tarkkailemalla näitä keskusteluja herää tunne, että huomattavan moni kärsii
hyvien perustelujen puuttumisesta. Joidenkin logiikan kirjoitusten tavoitteena on auttaa ymmärtämään niitä työkaluja ja toimintamalleja, joilla saadaan aikaan hyviä perusteluja ja siten rakentavampia keskusteluja.
Suostuttelu ei ole vain logiikkaa, vaan samalla täytyy ymmärtää retoriikkaa, parsimoniaperiaatteen kaltaisia ohjeita ja erilaisia käsitteitä kuten "todistustaakka". Aiheesta kiinnostuneelle lukijalle löytyy valtavasti luettavaa.
Logiikan säännöt eivät ole luonnonlakeja, eivätkä ne muodosta kaikkea inhimillistä päättelykykyä. Marvin Minsky sanoo, että tavallista maalaisjärkistä päättelyä ja analogioita on vaikea selittää loogisten periaatteiden avulla, "Logiikka ei selitä miten ajattelemme, kuten myöskään kielioppi ei selitä miten puhumme" [Minsky]. Logiikka ei muodosta uusia totuuksia, mutta sen avulla on mahdollista varmistua päättelyketjun yhtenäisyydestä ja johdonmukaisuudesta. Juuri tästä syystä se on tehokas työkalu ideoiden ja argumenttien analyysiin ja niiden välittämiseksi edelleen.
– A.A., San Francisco, heinäkuu 2013
Ensimmäinen sääntö on, ettet saa huijata itseäsi ja olet itse kaikkein helpoin huijattava.
—Richard P. Feynman
Seurauksiin vetoaminen on väitteen puoltamista tai vastustamista vetoamalla sen hyväksymisen tai hylkäämisen seurauksiin. Väite ei ole välttämättä väärä, vaikka se johtaisikin epämiellyttäviin lopputuloksiin. Väite ei myöskään aina ole tosi, vaikka sen seuraukset olisivat hyviä. David Hackett Fischerin sanoin, “Syy ei ole riippuvainen seurauksen laadusta.”
Kun kyseessä on mieluisa seuraus, argumentti voi vedota yleisön odotuksiin tai toivomuksiin. Kun kyseessä on epämiellyttävä seuraus, väite voi sen sijaan vedota yleisön pelkoihin. Esimerkkinä Dostojevskin lause, “Jos Jumalaa ei ole olemassa, kaikki on sallittua.” Siirrettäessä objektiivinen moraalikeskustelu syrjään, vetoaminen näennäisen synkkiin seurauksiin ei kerro, onko edeltävä väite totta vai ei.
On syytä pitää mielessä, että tällaiset väitteet ovat harhaanjohtavia vain silloin, kun ne käsittelevät objektiivista totuutta, eivät silloin, kun ne käsittelevät päätöksiä tai käytäntöjä [Curtis]. Esimerkiksi kun poliitikko vastustaa verojen nostoa epäillessään sen vaikuttavan kielteisesti äänestäjien elämään, hän ei tee välttämättä päätöstä väärin perustein.
Olkinukkea vastaan hyökkäämisellä tarkoitetaan vastaväittäjän argumentin tarkoituksellista vääristelyä, jonka jälkeen hyökätään vääristeltyä, eikä todellista argumenttia vastaan. Tämä harhautus voidaan tehdä laittamalla sanoja toisen suuhun ja vääristelemällä, tulkitsemalla väärin tai yksinkertaistamalla argumenttia. Olkinukkeargumentti on yleensä absurdimpi kuin todellinen väite, joten sitä vastaan on helpompi hyökätä ja mahdollisesti harhauttaa väitteentekijä puolustamaan naurettavaa väitettä alkuperäisen sijaan.
Esimerkiksi: Vastaväittelijäni saattaa yrittää vakuuttaa, että olemme kehittyneet apinoista, jotka keinuvat puissa; todella naurettava väite. Tämä on vääristely evoluutiobiologian väitteestä, jonka mukaan ihmiset ja simpanssit jakoivat yhteisen esi-isän useita miljoonia vuosia sitten. Idean vääristely on paljon helpompaa kuin sen vääräksi osoittaminen.
Auktoriteettiin vetoaminen on vetoamista omaan vaatimattomuuteen [Engel], mikä on sama kuin vetoaminen tunteeseen toisten suuremmasta ymmärryksestä. Ylivoimaisesti suurin osa uskomistamme asioista, kuten atomiteoria, aurinkokunnan malli ja kaikki historialliset tosiasiat ovat peräisin luotettavista lähteistä, mukaillakseni C.S. Lewisia. Asiaankuuluvaan auktoriteettiin vetoaminen on hyväksyttävää, ihan niin kuin tiedemiehet ja akateemikot tavallisesti tekevät. Argumentista tulee virheellinen, kun vedotaan sellaiseen auktoriteettiin, joka ei ole asiantuntija kyseessä olevassa asiassa. Samantyyppinen huomionarvoinen vetoaminen on vetoaminen epämääräiseen auktoriteettiin, jossa jokin lausunto kiinnitetään epämääräiseen asiantuntijaryhmään. Esimerkiksi: Saksalaiset professorit osoittivat, että se ja se asia on totta.
Yksi asiaankuulumattomaan auktoriteettiin vetoamisen tyyppi on vedota muinaiseen viisauteen, eli jonkin asian oletetaan olevan totta, koska sen uskottiin olevan totta kauan sitten. Esimerkiksi: Astrologiaa harjoittivat teknologisesti kehittyneet sivilisaatiot, kuten muinaiset kiinalaiset, joten sen täytyy olla totta. Muinaiseen viisauteen voidaan myös vedota, kun haetaan tukea ominaisuuksille, jotka ovat yksilöllisiä tai jotka voivat muuttua ajan myötä. Esimerkiksi: Ihmiset nukkuivat satoja vuosia sitten yhdeksän tunnin yöunia, joten ihmisten täytyy nukkua yhtä paljon myös nykyaikana. Pidempiin uniin voi olla kaikenlaisia syitä. Se, että ihmiset nukkuivat aikoinaan pidempään, ei ole todiste väitteen todenperäisyydestä.
Harhautuksessa käytetään hyväksi sanojen merkityseroja. Vaihtamalla sanan merkitystä kesken argumenttia, voidaan hakea tukea halutulle johtopäätökselle. Sanaa, jonka merkitys säilyy samana läpi koko argumentin, sanotaan käytetyn yksiselitteisesti. Tarkastellaan seuraavaa väitettä: Miten voit olla uskontoja vastaan, kun ihmiset uskovat talouden nousuun, avioliittonsa pelastumiseen ja uutisten oikeellisuuteen? Tässä esimerkissä sanoja “uskonto ja “usko” väitettiin samaa tarkoittaviksi, vaikka toista käytettiin kuvaamaan oppijärjestelmää ja toista korvaamaan sana oletus.
Harhautus on yleinen tieteestä ja uskonnosta keskusteltaessa, jolloin sanaa “miksi” voidaan käyttää monessa merkityksessä. Sanaa voidaan käyttää etsittäessä syytä tapahtumalle, niin kuin sitä tieteessä käytetään, mutta sitä voidaan myös käyttää tarkoituksen etsimiseen tai moraalisten ongelmien pohdinnassa, joihin tiede ei etsi vastausta. Joku voisi esittää väittämän: Tiede ei kerro miksi asiat tapahtuvat. Miksi olemme olemassa? Miksi pitäisi noudattaa moraalisääntöjä? Tarvitsemme siis jonkin muun lähteen vastaamaan “miksi”-kysymyksiin.
2 kuva perustuu Liisan ja Valkoisen kuningattaren keskusteluun Lewis Carrollin kirjassa Liisan seikkailut peilimaailmassa.
Väärä dilemma on argumentti, joka esittelee kaksi mahdollista kategoriaa ja olettaa, että kaikki keskusteluun liittyvät asiat kuuluvat jompaan kumpaan niistä. Jos toinen näistä luokista hylätään, on toinen hyväksyttävä. Esimerkiksi Sodassa terrorismia vastaan kukaan ei ole puolueeton; olet joko meidän puolellamme tai terroristi. Todellisuudessa on olemassa muitakin vaihtoehtoja: joku voisi hyvinkin olla neutraali, joku voisi olla molempia vastaan ja joku voi olla kummankin puolella.
Kirjassa The Strangest Man mainitaan fyysikko Ernest Rutherfordin kertoneen kollegalleen Niels Bohrille vertauksen miehestä, joka osti papukaijan ja palautti sen myymälään, koska se ei puhunut. Usean palautuksen jälkeen myymäläpäällikkö lopulta sanoo: “Oi, aivan oikein! Halusitte papukaijan, joka puhuu. Antakaa anteeksi, annoin teille papukaijan, joka ajattelee.” Rutherford käytti selvästi vertausta kuvatakseen hiljaisen Diracin neroutta, vaikka voi hyvin kuvitella, että joku käyttäisi samaa ajatusketjua antaakseen ymmärtää, että ihmiset ovat joko hiljaisia ja neroja tai puheliaita ja idiootteja.
3 Tätä päättelyvirhettä voidaan kutsua myös välimuotojen hylkäämisvirheeksi, mustavalkoiseksi ajatteluksi tai vääräksi kahtiajaoksi.
Tässä oletetaan syy tapahtumalle, vaikkei ole näyttöä siitä, että syy-seuraussuhdetta olisi olemassa. Kaksi tapahtumaa voivat tapahtua peräkkäin tai yhtäaikaa, koska ne korreloivat, yhtäaikaiset tapahtumat ovat sattumaa tai ne tapahtuvat jostain muusta syystä lähekkäin. Syy-seuraussuhdetta eli kausaliteettia ei saa olettaa ilman todisteita. “Viimeaikainen maanjäristys johtui siitä, etteivät ihmiset totelleet kuningasta” ei ole hyvä argumentti.
Päättelyvirheellä on kaksi erillistä tyyppiä: “tämän jälkeen, siksi tämän takia” ja “tämän kanssa, joten tämän takia.” Ensimmäisessä oletetaan tapahtuman syyksi jokin tapahtumaa edeltänyt asia. Toisessa syyksi oletetaan tapahtuman kanssa samaan aikaan sattunut asia. Tavallisesti sanotaan, että korrelaatio on sekoitettu kausaalisuuden kanssa.4
Esimerkkinä tästä on mukaelma koomikko Stewart Leeltä: “Piirsin robotin vuonna 1976 ja heti tämän jälkeen tehtiin Star Wars, joten pakostahan he olivat kopioineet ideani.” Toisen esimerkin löysin vähän aikaa sitten keskustelupalstalta: “Hakkeri oli kaatanut rautatieyhtiön verkkosivun ja kun tarkistin junien saapumisajat, kaikki junat olivat myöhässä!” Viestin lähettäjä ei ymmärtänyt, että junat ovat harvoin ajoissa ja ilman minkäänlaista tieteellistä kontrollia päättely on perusteeton.
4 Nobel-palkinnon voittamisen on osoitettu korreloivan voimakkaasti suklaan syönnin kanssa, mikä kenties houkuttaa suklaansyöjiä toivomaan yhteyttä näiden asioiden välille.
Tällä päättelyvirheellä vedotaan ihmisten pelkoihin esittelemällä tietyn päätöksen aiheuttamia tulevia ongelmia. Sen sijaan, että näytettäisiin johtopäätöksen seuraavan oletuksista käyttämällä logiikkaa, keskitytään retorisiin keinoihin, uhkauksiiin tai valheisiin. Esimerkiksi Pyydän kaikkia työntekijöitä äänestämään minun valitsemaani ehdokasta seuraavissa vaaleissa. Toisen ehdokkaan voittaessa veroja nostetaan ja monet työntekijöistä menettävät työnsä.
Toinen esimerkki on Kafkan kirjasta Oikeusjuttu: Sinun pitäisi antaa minulle kaikki arvotavarasi ennen poliisin tuloa. He laittavat ne varastoon ja asioilla on tapana hukkua varastossa. Vaikka väite on todennäköisesti uhkaus, se yritetään naamioida päättelyksi. Suoria uhkauksia tai käskyjä ei tule sekoittaa tähän päättelyvirheeseen, vaikka niissä hyödynnetäänkin pelontunnetta [Engel].
Pelkoon vetoaminen voi edeltää kamalien tapahtumien kuvailua, joiden väitetään olevan seurausta loppupäätelmän hyväksymiselle, vaikkei selkeää syy-seuraussuhdetta ole osoitettavissa. Tämä muistuttaa kaltevan pinnan päättelyvirhettä. Väärien johtopäätösten kimppuun on myös helppo hyökätä, jolloin päättelyvirhe muuttuu väärän dilemman päättelyvirheeksi.
Tämä päättelyvirhe tehdään, kun vedetään koko populaatiota koskevia yleistyksiä liian pienestä tai erikoistuneesta otoksesta. Esimerkiksi kymmenen ihmisen katugallup presidentin suunnitelmista alijäämän pienentämiseksi ei edusta koko kansakunnan mielipidettä.
Vaikka hätäisten johtopäätösten tekeminen on helppoa, ne voivat johtaa kalliisiin ja katastrofaalisiin seurauksiin. Voidaan sanoa, että ESA:n Ariane 5-raketin räjähdys oli seurausta hätäisestä yleistyksestä: Ariane 4-raketin ohjaimille tehdyt testit eivät olleet riittävän laajoja kattamaan Ariane 5-raketin käyttötarkoituksia. Päätökset tällaisten testien tekemättä jättämisestä ovat usein insinöörien ja johtajien väittelykyvyn ansiota ja siksi ne ovat tärkeitä loogisista harhoista keskustellessa.
Liisa ihmemaassa -kirjassa Liisa päättelee, että koska hän kelluu vedessä, lähellä täytyy olla rautatieasema ja rautatieaseman takia myös apu on lähellä: Liisa oli ollut merenrannassa yhden kerran elämässään ja oletti jokaiselta Englannin rannalta löytyvän siirrettäviä pukukoppeja, lapsia leikkimässä puulapioilla, mökkejä ja että mökkien takana olisi rautatieasema. [Carroll]
Väitteen oletetaan olevan totta, koska päinvastaisesta ei ole todisteita. Toisin sanoen, todistusaineiston puuttumisen oletetaan olevan todiste niiden olemassaolemattomuudesta. Esimerkki Carl Saganilta: En ole nähnyt vakuuttavia todisteita siitä, että avaruusolennot eivät olisi vierailleet maapallolla; siispä avaruusolentoja on olemassa. Vastaavasti kun emme vielä tienneet, miten pyramidit rakennettiin, jotkut päättelivät yliluonnollisen voiman rakentaneen ne. Todistustaakka kuuluu aina väitteen esittäjälle.
Kuten monet ovat sanoneet, täytyy myös pohtia mikä on todennäköistä ja mikä vähemmän todennäköistä aikaisempien havaintojen perusteella. Onko todennäköisempää, että ilmassa lentävä esine on ihmisen tekemä tai luonnollinen ilmiö, vai onko todennäköisempää, että se on ulkoavaruudesta tulleiden avaruusolentojen alus? Koska olemme usein havainneet edellä mainitun, mutta emme koskaan jälkimmäistä, on järkevämpää olettaa, että tunnistamattomat lentävät oliot eivät ole ulkoavaruudesta tulleita muukalaisia.
Yksi todisteiden puutteeseen vetoamisen erikoistapaus on vetoaminen henkilökohtaiseen epäuskoon. En voi kuvitella tilannetta, joten se ei voi olla totta. Esimerkiksi jonkun on mahdotonta kuvitella miehen kävelleen kuussa, joten sitä ei ole hänen mielestään koskaan tapahtunut. Tämmöisiin voi vastata esimerkiksi “Ja sen takia sinä et ole fyysikko.”
5 Kuvan inspiraationa on Neil deGrasse Tysonin vastaus yleisön UFO-kysymykseen: youtu.be/NSJElZwEI8o.
Joskus tehdään kokonaista ryhmää tai luokkaa koskeva väite. Kun väite haastetaan vastakkaisella todistusaineistolla, vastaväite voidaan hylätä määrittelemällä ryhmään tai luokkaan kuuluminen uudelleen.6
Esimerkiksi väite: “Ohjelmoijilla ei ole sosiaalisia taitoja.” Joku voisi tarjota vastakkaista todistusaineistoa sanomalla “John on ohjelmoija ja hän on sosiaalinen”. Tähän väitteen puolustaja voisi sanoa “Kyllä, mutta John ei ole oikea ohjelmoija.” Alkuperäinen väite ei määrittele ohjelmoijan ominaisuuksia, eikä se ole muutenkaan selkeä ja helposti rajattava ryhmä, kuten esimerkiksi sinisilmäisyys. Tämän epätarkkuuden ansiosta asiat voidaan määritellä uudelleen aina, kun väite haastetaan.
Antony Flew nimesi päättelyvirheen kirjassaan Thinking about thinking. Kirjassaan hän antaa esimerkin: Hamish lukee lehdestä englantilaismiehen tekemästä kauheasta rikoksesta ja huudahtaa “Yksikään skotti ei voisi tehdä tuollaista!” Seuraavana päivänä hän lukee uutisen skotista, joka on tehnyt vielä kauheamman rikoksen. Sen sijaan, että hän muuttaisi käsitystään skoteista, hän toteaa “Tuo ei ole oikea skotti, sillä yksikään todellinen skotti ei voisi tehdä tuollaista”.
6 Kun väite haastetaan uudelleenmäärittelemällä luokka ja näin vääristämällä väite, hyökkäystä sanotaan olkimieheksi.
Väitteen alkuperä tai väitteen tekijän aiemmat vaiheet eivät vaikuta millään tavalla väitteen oikeellisuuteen. Alkuperäharha tehdään, kun väitettä puolustetaan tai haastetaan pelkästään sen historian perusteella. Kuten T. Edward Damer kirjoittaa, väitteen historiaan liittyvät vahvat tunteet vaikeuttavat väitteen arviointia.
Tarkastellaan väitettä Tietenkin hän kannattaa liiton työntekijöiden lakkoa, hänhän on kotoisin samasta kylästä kuin työntekijätkin. Tässä ei arvioida laisinkaan henkilön argumenttia työntekijöiden lakosta, vaan se hylätään henkilön kotipitäjän perusteella. Tätä tietoa käytetään todistamaan, että henkilön väite on arvoton. Toinen esimerkki: Emme voi pitää kiinni enää pronssikauden uskomuksista, kun elämme 2000-lukua. Miksi ei? Pitäisikö kaikki pronssikaudelta peräisin olevat ideat hylätä vain sen takia, että ne ovat peräisin tuolta kaudelta?
Kääntäen: Jackin näkemyksiä taiteesta ei voida kiistää, hänen suvussaan on monta arvostettua pitkän linjan taiteilijaa. Tässäkin todistusaineisto Jackin tiedoista ja taidoista on puutteellinen.
Tämän virheen tekijän tarkoituksena on mustamaalata väite sillä perusteella, että se tukee jotain ideaa, jota kannattaa jokin sosiaalisesti demonisoitu yksilö tai ryhmä. Esimerkiksi Vastaväittäjäni haluaa terveydenhuoltojärjestelmän, joka muistuttaa sosialistimaiden järjestelmiä. On selvää, ettei sellaista voida hyväksyä. Sillä onko jokin terveydenhuoltojärjestelmä käytössä sosialistimaissa ei ole mitään tekemistä sen toimivuuden kanssa. Johtopäätös ei seuraa oletuksista.
Toinen esimerkki: Emme voi antaa naisten ajaa autoa, koska ihmiset jumalattomissa maissa sallivat naisten ajaa. Väite perustuu siihen, että jotkut ihmisryhmät ovat ehdottomasti ja kategorisesti pahoja. Yhdenkin yhteisen ominaisuuden jakaminen tällaisen ryhmän kanssa tekee itsestä ryhmän jäsenen, jonka jälkeen kaikki huonot ominaisuudet voidaan liittää myös itseen.
Yksi monista pätevistä päättelyn muodoista tunnetaan nimellä Modus ponens (vahvistamalla vahvistaminen) ja se muodostetaan seuraavasti: Jos A, niin C, A; siis C. Muodollisemmin:
A ⇒ C, A ⊢ C.
Päättelyssä esiintyy kolme väitettä: kaksi olettamusta ja yksi johtopäätös. A on syylause ja C on seurauslause. Esimerkiksi, jos vesi kiehuu merenpinnan tasolla, sen lämpötila on vähintään 100 °C. Tämä lasillinen vettä kiehuu merenpinnan tasolla, joten sen lämpötila on vähintään 100 °C. Tällainen päättely on sekä pätevä, että järkevä.
Seurauksesta päättely on muodollinen päättelyvirhe, joka on muotoa Jos A, niin C, C, siis A.
Virhe tapahtuu olettamalla syy-seuraussuhteen olevan voimassa kumpaankin suuntaan. Vaikka seurauslause on tosi, syylauseen ei tarvitse olla tosi. Esimerkkinä päättelyketju Yliopiston käyneet menestyvät paremmin elämässä. John on menestynyt, joten hänellä on yliopistotutkinto. Tietysti Johnin menestys voi olla koulutuksen tulosta, mutta se voi olla seurausta myös hänen kasvatuksestaan tai sinnikkyydestään vaikeuksien voittamisessa. Yleistäen ei voida sanoa menestyneen olevan aina koulutettu, vaikka koulutuksesta seuraakin aina menestys.
Tämä päättelyvirhe tunnetaan myös latinankielisellä nimellään tu quoque, joka tarkoittaa "Sinä myös". Tätä päättelyvirhettä käytetään vastattaessa hyökkäykseen hyökkäyksellä ja yritetään viedä huomio pois esitetystä väitteestä, eikä ottamalla kantaa itse väitteeseen. Esimerkiksi John sanoo: Tämä mies on väärässä, koska hän ei ole rehellinen; kysykää häneltä miksi hän sai potkut työstään, johon Jack vastaa: Entäpä jos puhuisimmekin lihavasta bonuksestasi, jonka otit vastaan, vaikka puolet firmasta sai potkut. Vetoamista tekopyhyyteen käytetään myös silloin, kun henkilö hyökkää toisen argumenttia vastaan, koska argumentin esittäjä on tehnyt tai ajatellut päinvastoin joskus aiemmin [Engel].
Brittien Uutisvuoto-ohjelmassa panelisti moitti Lontoon mielenosoittajia tekopyhyydestä, koska he osoittivat mieltään kapitalismia vastaan, mutta samaan aikaan ostivat kahvia Starbucksista ja käyttivät älypuhelimia. Tämä video löytyy täältä: youtu.be/8WvAkhW-XNI.
Toisena esimerkkinä Jason Reitmanin elokuva, Thank You for Smoking (Fox Searchlight Pictures, 2005), jossa lipevä tupakkalobbari Nick Naylor päättää tu quoque -täyteisen keskustelun: Minua huvittaa tämä minua tekopyhäksi haukkuva herrasmies. Tämä sama mies piti taannoin lehdistötilaisuuden, jossa hän sanoi haluavansa tuhota amerikkalaisten tupakkapellot. Tämän jälkeen hän hyppäsi yksityiskoneeseen ja lensi voivottelemaan maanviljelijöiden kokoontumiseen heidän ahdinkoaan.
Kaltevalla pinnalla7 yritetään viedä väitteeltä pohja väittämällä sen hyväksymisen johtavan epätoivottavaan lopputulokseen. Vaikka kuvailtu tapahtumasarja voisikin olla mahdollinen jokaisen vaiheen tapahtuessa omalla todennäköisyydellään, tässä oletetaan jokaisen vaiheen tapahtuvan vääjäämättä. Tämä päättelyvirhe vetoaa kuulijoiden pelkoihin ja onkin sukua pelkoon vetoamiselle ja muutamille muille tässä kirjassa esitetyille päättelyvirheille.
Esimerkiksi Emme saa antaa ihmisille kontrolloimatonta pääsyä internetiin. Siitä seuraa jatkuvaa pornografisilla sivuilla vierailua ja pian koko yhteiskunnan moraalirakenne murenee ja ihmiset vajoavat eläinten tasolle. Todisteita internetin yhteiskuntaa romuttavista ominaisuuksista ei anneta, ainoastaan esitetään useita oletuksia sisältävä arvaus.
7 Tässä kuvattu kaltevan tason päättelyvirhe tarjoaa syyn tuleville tapahtumille.
Argumentti vetoaa siihen, ettei suuri joukko ihmisiä tai enemmistö voi olla väärässä. Jotkut suuria tieteen kehitysaskeleita vastustaneet ihmiset ovat käyttäneet juuri tätä argumenttityyppiä. Aikalaiset pilkkasivat Galileota, koska tämä uskoi Kopernikuksen mallin olevan oikea. Barry Marshallia ei uskottu hänen uskottuaan, että mahahaava johtuu H. pylori -bakteerista. Hän sai ihmisten mielipiteet muuttumaan vasta, kun nieli bakteerilientä ja sai sen seurauksena vakavan vatsahaavan.
Mainoksissa ja politiikassa käytetään usein mielipiteen muokkaamiseen kertomuksia suosiosta ja käyttäjämääristä. Esimerkiksi Kaikki siistit tyypit käyttävät tätä hiusgeeliä; ole yksi heistä. Vaikka "Siistiksi tyypiksi" tuleminen onkin houkutteleva tarjous, se ei mitenkään tue ostopäätöksen tekemistä. Poliitikot käyttävät usein samanlaista retoriikkaa vauhdittaakseen kampanjaansa ja vaikuttaakseen äänestäjiin.
Ad hominem on argumentti, jolla hyökätään henkilön luonnetta tai muita ominaisuuksia vastaan, eikä suinkaan hänen argumenttiaan vastaa. Tarkoituksena on suunnata keskustelu uuteen suuntaan ja kaivaa maata toisen henkilön argumentin alta. Esimerkiksi Sinä et ole historioitsija, mikset pysyisi oman osaamisesi piirissä? Argumentin esittäjän ammatilla ei ole mitään vaikutusta argumentin totuusarvoon, eikä se paranna hyökkääjän asemia väittelyssä.
Tämän tyyppisiin henkilökohtaisiin hyökkäyksiin viitataan loukkaavana ad hominemina. Toinen ad hominemin tyyppi on argumentti, joka keskittyy henkilön aikomuksiin tai motivaatioon. Esimerkiksi Et sinä oikeasti välitä kaupungin rikollisuudesta, haluat vain ihmisten äänestävän sinua. On kuitenkin tilanteita, joissa voi perustellusti kyseenalaistaa henkilön luonteen ja rehellisyyden, esimerkiksi oikeudenkäynnissä annettavan todistuksen yhteydessä.
8 Kuva on Usenetissä vuosia sitten käydyn keskustelun innoittama, jossa intohimoinen ja itsepäinen ohjelmoija oli osallisena.
Kehäpäätelmä on yksi neljästä erilaisesta ladatusta kysymystyypistä [Damer], joissa johtopäätös löytyy joko suoraan tai välillisesti oletuksista. Kehäpäätelmässä johtopäätöstä käytetään jo suoraan premissinä tai vielä useammin se on muotoitu näyttämään eri väitteeltä, vaikka se ei sitä ole. Esimerkiksi Olet täysin väärässä, koska puheessasi ei ole mitään järkeä. Väärässä oleminen ja järjen puuttuminen puheesta ovat tässä asiayhteydessä sama asia. Argumentti siis väittää “Koska x, siis x” ja tällainen väite on merkityksetön.
Kehäpäätelmä voi ajoittain nojata lausumattomiin premisseihin, minkä vuoksi kehäpäätelmää ei helposti huomaa. Esimerkiksi australialaisessa tv-sarjassa Please like me yksi henkilöistä tuomitsee toisen, ei-uskovaisen, helvettiin, jolloin tämä vastaa: Tuossa ei ole mitään järkeä. Samalla tavalla hippi voisi uhata lyödä auraani. Tässä esimerkissä lausumaton premissi on, että on olemassa Jumala, joka lähettää osan ihmisiä helvettiin. Siis olettamaa “On olemassa Jumala, joka lähettää ei-uskovat helvettiin” käytetään tukemaan päätelmää “On olemassa Jumala, joka lähettää ei-uskovaiset helvettiin.”
Osista kokonaisuuteen -virhepäätelmässä ajatellaan, että kokonaisuudella on sama ominaisuus kuin sen osilla. Peter Millicanin esimerkkiä mukaillen: Jos jokainen lammas laumassa on äiti, siitä ei seuraa, että lauma on äiti. Tässä on toinen esimerkki: Jokainen yksittäinen alaosio tässä ohjelmistossa on testattu virheiden varalta ja läpäissyt testit. Siispä kun alaosiot yhdistetään, ohjelmisto toimii virheettä kokonaisuutena. Todellisuudessa yksittäisten osioiden yhdistäminen tekee järjestelmästä monimutkaisemman ja syntyneet uudet riippuvuudet altistavat ohjelmiston uusille toimintavirheiden mahdollisuuksille.
Kokonaisuuksista osiin päättelemisessä puolestaan viitataan siihen, että osalla täytyy olla jokin ominaisuus, koska kokonaisuudellakin on. Esimerkiksi Joukkueemme on lyömätön. Kuka tahansa pelaajistamme pystyisi siis voittamaan kenet tahansa pelaajan vastustajan joukkueesta. Vaikka voi olla totta, että ryhmä kokonaisuudessaan on lyömätön, sitä ei voi käyttää todisteena sille, että jokainen sen pelaaja on voittamaton. Joukkueen menestys ei selvästikään aina ole sen pelaajien taitojen summa.
Useita vuosia sitten kuulin erään professorin esittelevän deduktiiviset argumentit upealla vertauksella, kuvaten niitä vesitiiviiksi putkiksi, joissa totuus menee toisesta päästä sisään ja tulee ulos toisesta päästä. Tämä kielikuva oli myös inspiraationa tämän kirjan kansikuvaan. Nyt kun olet päässyt tämän kirjan loppuun, toivon, että ymmärrät vesitiiviiden argumenttien hyödyt tiedon vahvistamisessa ja laajentamisessa, mutta myös induktiivisten argumenttien monimutkaisuuden, kun eri vaiheiden todennäköisyydet astuvat mukaan. Toivon, että olet myös huomannut hatarien argumenttien vaarat ja huomannut kuinka yleisiä ne ovat jokapäiväisessä elämässämme.
Scroll down for more · Share on Twitter Facebook
Väitelause: Lausuma, joka voi olla joko tosi tai epätosi, mutta ei molempia. Esimerkiksi “Boston on suurin kaupunki Massachusettsissa” tai “Kaikki linnut osaavat uida”.
Oletus: Väitelauseen alkuehto eli premissi, joka tukee väitteen johtopäätöstä. Väitteellä voi olla yksi tai useampi oletus.
Argumentti: Joukko väitelauseita, joilla pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin päättelyn keinoin. Argumentissa on joukko väitelauseita ja oletuksia, joilla tuetaan johtopäätökseksi sanottua väitelausetta.
Deduktiivinen argumentti: Argumentti, jossa johtopäätöksen on oltava tosi, jos oletukset ovat tosia. Johtopäätöksen sanotaan olevan oletuksien looginen välttämättömyys. Esimerkiksi “Kaikki miehet ovat kuolevaisia. Sokrates on ihminen. Siispä Sokrates on kuolevainen.” Deduktiivisen argumentin pitäisi olla aina tosi, muttei tietenkään välttämättä ole.
Induktiivinen argumentti: Argumentti, jossa oletuksien ollessa tosia, on todennäköistä, että päätelmä on myös tosi.9 Johtopäätös ei seuraa loogisella välttämättömyydellä, vaan pikemminkin todennäköisyydellä. Esimerkiksi, Valon nopeus tyhjiössä on jokaisella mittauskerralla 3 × 108 m / s. Näin ollen, valon nopeus tyhjiössä on universaali vakio. Induktiiviset argumentit etenevät yleensä spesifisistä tapauksista yleisempiin esityksiin.
9 Tieteessä edetään yleensä induktiivisesti datasta lakeihin ja teorioihin, joten induktio on ollut perustana suurelle osalle tieteellistä tietoa. Induktiolla tarkoitetaan yleensä oletuksen testaamista otoksella, koska olisi epäkäytännöllistä tai mahdotonta testata kaikki mahdolliset tapahtumat.
Looginen päättelyvirhe: Virheellinen päättely, joka johtaa virheelliseen johtopäätökseen. Virheitä ei tehdä faktojen kanssa, vaan logiikassa siirryttäessä päättelyn keinoin väitteestä toiseen. Toisin sanoen virheellinen argumentti ei välttämättä tarkoita sitä, että itse asia olisi järjenvastainen. Loogiset päättelyvirheet ovat virheitä hyvän argumentin periaatteissa, kuten rakenteessa, johdonmukaisuudessa, selkeydessä, järjestyksessä, merkityksessä ja yleistettävyydessä.
Muodollinen päättelyvirhe: Looginen virhe, jonka muoto ei vastaa loogisen päättelyn kielioppia ja sääntöjä. Argumentin paikkansapitävyys voidaan määrittää analysoimalla sen abstraktia rakennetta, eikä sisältöä tarvitse arvioida.
Epämuodollinen päättelyvirhe: Looginen päättelyvirhe, joka johtuu väitteen sisällöstä tai käytetystä yhteydestä, ei niinkään sen loogisesta muodosta. Päättelyvirheen pitää olla yleisesti käytetty, jotta argumenttia voidaan pitää epämuodollisena päättelyvirheenä.
Validiteetti: Deduktiivinen argumentti on tosi, jos johtopäätös seuraa loogisesti oletuksia. Muussa tapauksessa sen sanotaan olevan virheellinen. Sanat tosi ja epätosi koskevat vain argumentteja, eivät käsiteltäviä väitteitä.
Järkevyys: Deduktiivinen argumentti on järkevä, jos se on pätevä ja sen premissit ovat totta. Argumentti ei ole järkevä, jos jompikumpi näistä edellytyksistä puuttuu. Totuus päätellään katsomalla, ovatko argumentin premissit ja johtopäätökset yhteneväisiä oikean maailman tosiasioiden kanssa.
Vahvuus: induktiivinen argumentti on vahva, jos sen premissit ovat totta. Tällöin on erittäin todennäköistä, että myös sen päätelmä on myös totta. Jos taas sen johtopäätös on todennäköisesti epätosi, sen voi sanoa olevan heikko. Induktiiviset päätelmät eivät välttämättä tuota uutta tietoa: tosista premisseistä ei välttämättä seuraa oikea johtopäätös.
Vakuuttavuus: Induktiivinen argumentti on vakuuttava, jos se on vahva ja sen oletukset ovat oikeasti tosia - eli yhtäpitäviä faktojen kanssa. Muussa tapauksessa se ei ole vakuuttava.
Falsifioitavuus eli kumoutuvuus: Kertoo voidaanko argumentti kumota tai osoittaa vääräksi havainnoinnin tai kokeen avulla. Esimerkiksi väite Kaikki lehdet ovat vihreitä voidaan kumota osoittamalla lehti, joka ei ole vihreä. Falsifioitavuus on merkki argumentin vahvuudesta pikemminkin kuin sen heikkoudesta.
[Aristotle] Aristotle, On Sophistical Refutations, translated by W. A. Pickard, http://classics.mit.edu/Aristotle/sophist_refut.html
[Avicenna] Avicenna, Treatise on Logic, translated by Farhang Zabeeh, 1971.
[Carroll] Lewis Carroll, Alice's Adventures in Wonderland, 2008,
http://www.gutenberg.org/files/11/11-h/11-h.htm
[Curtis] Gary N. Curtis, Fallacy Files, http://fallacyfiles.org
[Damer] T. Edward Damer, Attacking Faulty Reasoning: A Practical Guide to Fallacy-Free Arguments (6th ed), 2005.
[Engel] S. Morris Engel, With Good Reason: An Introduction to Informal Fallacies, 1999.
[Farmelo] Graham Farmelo, The Strangest Man: The Hidden Life of Paul Dirac, Mystic of the Atom, 2011.
[Fieser] James Fieser, Internet Encyclopedia of Philosophy, http://www.iep.utm.edu
[Firestein] Stuart Firestein, Ignorance: How it Drives Science, 2012.
Scroll down for more · Share on Twitter Facebook
[Fischer] David Hackett Fischer, Historians' Fallacies: Toward a Logic of Historical Thought, 1970.
[Gula] Robert J. Gula, Nonsense: A Handbook of Logical Fallacies, 2002.
[Hamblin] C. L. Hamblin, Fallacies, 1970.
[King] Stephen King, On Writing, 2000.
[Minsky] Marvin Minsky, The Society of Mind, 1988.
[Pólya] George Pólya, How to Solve It: A New Aspect of Mathematical Method, 2004.
[Russell] Bertrand Russell, The Problems of Philosophy, 1912,
http://ditext.com/russell/russell.html
[Sagan] Carl Sagan, The Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark, 1995.
[Simanek] Donald E. Simanek, Uses and Misuses of Logic, 2002,
http://www.lhup.edu/~dsimanek/philosop/logic.htm
[Smith] Peter Smith, An Introduction to Formal Logic, 2003.
Scroll down for more · Share on Twitter Facebook
This has been An Illustrated Book of Bad Arguments. Thanks for visiting. Sightings of unintended irony should be reported to the author!
If you would like to help support this book with a small donation, that would be much appreciated. Thank you!
Background image courtesy of subtlepatterns
